maanantai 22. helmikuuta 2016

Kotimme linnut

Olen jo jokusen vuoden keräillyt vanhoja, täytettyjä lintuja. Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun näin Huuto.netissä Koskelon täytetyn poikasen myynnissä noin 5 vuotta sitten. Mietin pitkään ostaisinko sen, herättiväthän täytetyt linnut kuitenkin vähän ristiriitaisia tuntemuksia; toisaalta todella kauniita mutta toisaalta, no, kuolleita eläimiä. Ostin linnun kuitenkin ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Lehtokurppa ja Koskelon poikanen

Siitä lähti innostukseni täytettyihin lintuihin. Olen myöhemmin ostanut niitä myös ulkomaan matkoilta Ruotsista ja Saksasta. Tykkään muutenkin sisustaa vanhoilla luontoaiheisilla jutuilla, kuten opetustauluilla, joten täytetyt linnut sopivat aika hyvin tähän kategoriaan.

Lokki itsetehdyssä syvässä kehyksessä. Kehyksen syvennys on tehty vanhasta laudasta. Kuvan linnunpesä löytyi tyhjänä syksyllä marjapensaasta

Olen kuitenkin tarkka lintujen alkuperästä. En halua, että minun takiani yksikään lintu tulee täytetyksi, vaan olen kiinnostunut vanhoista linnuista. Parhaita ovat ne, jotka ovat olleet kouluissa opetuskäytössä joskus.

Tätä lintulajia en ole onnistunut tunnistamaan. Todennäköisesti joku varpuslajike

Kotoamme löytyy siis yhteensä 17 täytettyä lintua. Toistaiseksi en ole ollut kiinnostunut muista täytetyistä eläimistä. Usein näkee myynnissä esimerkiksi isoja riistalintuja tai täytettyjä kärppiä ja kettuja, mutta niistä en ole ollut kiinnostunut. Aika harvoin oikeastaan tulee vastaan sellaisia lintuja, mitä haluaisin ostaa, joten keräily on pysynyt kutakuinkin maltillisena.

Silkkiuikku on isoin lintu mikä minulta löytyy

Kaksi ankanpoikasta

Harakka ja Pähkinähakki

Täytetyt linnut tosiaan jakavat mielipiteitä ja meilläkin on käynyt vieraita, jotka ovat sanoneet, että linnut ovat heidän mielestään pelottavia. Minä en koe niitä pelottavina ja tykkään muutenkin seurailla luonnossa lintujen puuhia. Usein pienet lapset ovat innoissaan niistä ja kyselevät, ovatko ne oikeita.

Tikka
Töyhtöhyyppä


Kuten kuvista näkee, en ole sijoittanut lintuja vain yhteen paikkaan kokoelmaksi, vaan niitä on ripoteltuna pitkin asuntoamme sinne sun tänne.

Urpiainen

Nokkavarpunen ja Närhi vanhan Coca-Cola laatikon päällä

Punatulkku jo hieman haalistuneissa väreissään


Helmipöllö ja Varpushaukka

Kuinkahan monta lintua tähän asuntoon vielä mahtuu?

lauantai 6. helmikuuta 2016

Lahjoituksen yhteydessä kirppistelyä

Kävin tänään lahjoittamassa monta muovipussillista vaatteita sekä laatikollisen tavaraa Fidalle. Vien aika usein turhaksi käynyttä tavaraa sinne, koska näin pääsen nopeasti ja helposti ylimääräisestä tavarasta eroon. Ja meneehän niiden tuotto hyvään tarkoitukseen. He myöskin hinnoittelevat siellä tavarat mielestäni järkevästi, joten tavara liikkuukin mukavasti ja aina löytyy jotakin uutta ja mielenkiintoista katseltavaa.

Kiertelin tietenkin samalla katsomassa mitä heillä oli myynnissä ja taas tietysti haksahdin ostamaan monenlaista purkkia ja purnukkaa.

Vanhat tee-peltipurkit

Punainen purkki ei käsittääkseni ole mikään erityisen vanha, mutta pidin sen muodosta ja aiheesta, joten napasin matkaa. Purkki maksoi 1 euron. Sininen vanha Pauligin tee-purkki oli vähän huonokuntoinen ja paperinen etikettikin oli repeillyt sieltä täältä, mutta 1,5 euroa oli mielestäni ihan kohtuu hinta kivasta koristeesta. Tämä päätyy koristepurkkieni joukkoon seinähyllylle, minne laitan yleensä kaikki sellaiset purkit, jotka eivät kuntonsa puolesta sovi enää elintarvikekäyttöön.

Osaako joku kertoa, miltä vuosikymmeneltä Pauligin tee-purkki voisi olla?

Ironstone merkkinen englantilainen sokerikko ja vanhoja pelikuulia

Samalta kirppisreissulta löysin myös tämän mielestäni aika kauniin englantilaisen Ironstone merkkisen sokerikon. Selvitin, että kyseisellä kuvalla oli painettu astioita vuosina 1974-1976. Kuvansa puolesta olisin arvioinut purkin vanhemmaksikin, Suomessa kun taisi tuolloin olla hurjin retrobuumi päällä ja kaikki oli niin värikästä. En jotenkin osannut yhdistää tätä ollenkaan 70-luvulle mutta niin vaan netistä sekin tieto löytyi. Tämä on kokonsa puolesta sen verran iso, että taidan laittaa sisälle hunajaa. Purkki maksoi 3,2 euroa.

Vihreä pahvirasia piti sisällään eri värisiä kuulia ja luulisin niiden kuuluneen johonkin peliin. En oikeastaan tiedä mikä näissä kuulissa veti minua puoleensa, mutta pakko ne oli ottaa 0,5 euron hintaan. Ehkä laitan ne kirkkaaseen vanhaan lasipulloon koristeeksi.


keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Arkisten esineiden kauneus

Huomaan usein ihmetteleväni, miten ennen arkisetkin esineet olivat niin kauniita. Välillä tuntuu, että tässä hetkessä lähestulkoon kaikki on kääritty muoviin ja mitään ei ole tehty kestämään. Monet arkiset asiat, joita käytämme päivittäin, eivät suoranaisesti hivele estetiikan tajuani.

Kumpi inkivääri-pakkaus tulee todennäköisemmin säästettyä?

Olen jo jonkin aikaa vaihtanut arkisiakin asioita hivenen kauniimpiin, mutta välillä se on ollut vaikeaa. Joko se ei ole ollut käytännöllistä (keittiössä muovi on vain niin kätevää) tai jotain järkevää vastinetta ei ole ollut tarjolla. Olen monesti katsellut kirpputoreilla vanhoja lasipulloja ja miettinyt, miten kauniilta esimerkiksi pyykinpesuaine näyttäisi sellaisessa. Olisiko se kuitenkaan käytännöllinen arjessa? Pitää ehkä joskus kokeilla.

Vasemmanpuoleinen voiastia toisi juhlan tuntua arkeen, mutta kannen nupin takia sen päälle ei voi pinota mitään jääkaapissa

Voisiko nykypäivän avaimet muotoilla yhtä kauniisti kuin ennen vanhaan?

Mutta kokivatko ihmiset ennen arkisetkin esineet kauniina? Vai olivatko ne heille yhtä arkisia ja mitäänsanomattomia kuin useat esineet tällä hetkellä minulle? Missä vaiheessa 2010-luvun arkiset esineet muuttuvat antiikiksi ja milloin ne löytävät paikkansa ihmisten hyllyiltä koristeena?

Vaikeaa kuvitella, että vasemman puoleiset kosmetiikkapullot koristaisivat joskus jonkun hyllyä

Monet esineet, joita minä pidän kauniina, eivät taas kiinnosta Mummuani, joka on 88-vuotias. Hän usein ihmettelee, miksi haluan tuoda kotiini "rumaa vanhaa roinaa" kun kaupasta saisi uutta ja kiiltävää.

Kodistamme löytyy sekä 1800-luvun biedermeier tuoli että 2000-luvun Ikea tuoli

Kumpi mittakannu kestää pidempään käytössä, jos alamme laskemaan tästä hetkestä?

Ehkä Mummuni makumieltymykset kuvaavat sen ajan ihmisten ajatuksia; uusi koetaan hienompana kuin vanha, koska ennen harvoin sai mitään uutta. Monet tavarat maksoivat enemmän, kuin mitä tällä hetkellä vastaava maksaa. Siksi monet esineet olivat toisten vanhoja ja ne kulutettiin loppuun asti ennen uuden hankintaa. Uusi tavara oli siis arvokkaampi kuin jonkun toisen vanha.

Miksi haluan juoda arkisin tästä vanhasta 1960-luvun sinappilasista, kuin kaupasta saisi uusiakin laseja? Kumpi sinappipakkaus houkuttelisi sinua kaupassa enemmän?

Harva arkinen käyttöesine valmistetaan enää Suomessa. Monen tavaran pohjassa on monelle tuttu Made in China teksti. Monesta tavarasta on tullut meille kertakäyttöistä. Johtuuko se sitten siitä, että monet asiat maksavat vähän ja emme koe siksi tavaralla olevan suurta arvoa?

Kuinka moni meistä säästää lahjaksi saamansa konvehtirasian esimerkiksi korttien säilytykseen sopivana rasiana?

En väitä, että ennen kaikki olisi ollut paremmin. Monet asiat olivat paljon huonommin ja olen onnellinen, että saan elää tässä hetkessä. Mutta voisiko meillä olla jotakin opittavaa entisen maailman arjen estetiikasta? Voisiko asioita tehdä kestämään ja kaunistamaan kotiamme? Voisiko arkiset esineet olla sellaisia, että ne haluaisi laittaa esille koristeeksi sen sijaan, että ne piilotetaan kaappeihin?

Vasemman puoleinen rasia on metallinen ja olen laittanut sen sisälle hammastikkuja

Lopuksi vielä muutkin ottamani vertailukuvat. Mitä ajatuksia kuvat sinussa herättävät?

Molemmat desilitramitat ovat käytössä keittiössämme

Kalentereilla on 98-vuotta eroa


Oikeanpuoleinen käsirasva on ostettu Portugalista. Kyseinen firma on säilyttänyt tuubin ulkonäön samanlaisena aina 1930-luvulta lähtien


Vasemmanpuoleinen vaaka on 1950-luvulta. Kumpikohan kestää tästä hetkestä vielä 50 vuotta käytössä?


1700-luvun arkku on ollut olemassa jo lähes 250-vuotta. Kummasta säilytyslaatikosta on iloa vielä pitkään? Kumman avaaminen on jännittävämpää?
Kumpi puhelin mahtaa löytyä antiikkiliikkeestä sadan vuoden päästä? Vai löytyykö sieltä molemmat?

maanantai 1. helmikuuta 2016

Liikaa löytöjä

Viime aikoina olen ollut aika innokas kirpputorien kiertäjä ja olen tehnyt paljon hienoja löytöjä. Olen kierrellyt ihan perinteisillä kirpputoreilla, mutta olen ollut myös aktiivinen ostaja (ja myyjäkin) Facebookin antiikki- ja vanhan tavaran ryhmissä. Sitä kautta on siis tullut tehtyä myös löytöjä.

Löysin roskiksesta vanhan visiittikorttialbumin kannen, johon liimasin Tallinnasta ostamiani vanhoja aterimia

Olen myös päässyt osallistumaan kahteen aika mielenkiintoiseen tapahtumaan. Torin annetaan-osastolla oli joulukuussa ja tammikuussa ilmoitukset, joissa vanhojen, purkuun menevien, talojen omistajat pitivät avoimet ovet näihin taloihin. Taloista sai siis hakea irtaimistoa ilmaiseksi, sillä talot tyhjennettiin ja purettiin. Mielestäni se on mitä loistavin ajatus, sillä siinähän säästyy talon omistajalta iso työ, kun ei tarvitse itse tyhjentää koko taloa. On myös hienoa, etteivät vanhat käyttökelpoiset tavarat mene roskikseen, vaan saavat uuden elämän toisaalla. Näiden tapahtumien takana oli siis kaksi yksityishenkilöä.

Tästä talosta sai hakea irtaimistoa ja irrottaa vaikka ovia ja ikkunoitakin omaan käyttöön


Pääsin käymään molemmissa taloissa ja kummastakin tarttui matkaan mielenkiintoista vanhaa tavaraa. Ensimmäisessä oli niin suuri yleisöryntäys, että on lähestulkoon ihme, että itsekin onnistuin nappaamaan sieltä vanhan lipaston ja muuta pientä tavaraa mukaan. Tästä tapahtumasta oli uutisoitu pari päivää aikaisemmin mm. Iltalehden nettisivuilla ja se varmasti lisäsi ihmisten mielenkiintoa tapahtumaa kohtaan.

Toisessa talossa ei ollut läheskään niin paljon ihmisiä, sillä ilmoitus tapahtumasta taisi olla ainoastaan Torissa. Talossa saikin kaikessa rauhassa katsella ja tuumailla, mitä sieltä ottaa mukaansa. Totta kai löysin sieltäkin kaikenlaista pientä tavaraa, jota aion käyttää sisustuksessa. Aikani on siis pitkälti kulunut vanhoja tavaroita putsaillessa. Osan tavaroista annoin äidilleni, koska hänkin pitää kaikenlaisesta vanhasta ja osaa arvostaa niitä.

Tämän vanhan lipaston saimme ottaa ilmaiseksi purettavaksi menevästä talosta

Kotiimme on siis tullut viime aikoina aika paljon löytöjä. Välillä tuntuu, että vähän liikaakin. Esittelen myöhemmin paremmin, mitä muita löytöjä taloista tein, kunhan saan vain kaikki putsattua ja laitettua paikoilleen. Osa tavaroista haisi melko ummehtuneelle, joten ne ovat parhaillaan tuulettumassa raittiissa ulkoilmassa. Voi siis mennä vielä hetki, ennen kuin tuon ne sisälle.