Melkein valmis keittiönkaappi

Viime keväänä selasin aikani kuluksi Torissa antiikki-osastoa ja huomasin ilmoituksen vanhasta kaapista. Hinnaksi oli laitettu ainoastaan 80 euroa ja kaapille oli mahdollista saada kotiinkuljetus pientä maksua vastaan. Kuntoakin sanottiin hyväksi. En meinannut uskoa, että niin kaunis kaappi lähtisi uuteen kotiin niin edullisella hinnalla ja ajattelin, että aivan varmasti kaapille olisi löytynyt jo ostaja. Mittailin kuitenkin jo silmilläni mihin kohtaan asuntoamme kaappi saattaisi mahtua. Makuuhuoneessa oli vielä yksi seinä tyhjillään, joten sitä vasten tuollainen vaalea kaappi saattaisi sopiakin; olihan makuuhuoneessamme siniset seinät.

Kaappi myynti-ilmoituksessa

Kaapin mitat olivat 63 neliöiseen kerrostalohuoneistoon melko massiiviset: 2 metriä korkea, metrin leveä ja 70cm syvä alaosasta. Olihan se aika jykevän kokoinen, mutta kun tahtoa on niin eiköhän se meiltä paikkansa löydä. Joten otin puhelimen käteen ja soitin myyjälle. Ehkä siinä vaiheessa vielä uskoin, että kaappi olisi mennyt jollekin toiselle mutta myyjä kuitenkin vastasi, että siellä se vielä odotti ostajaansa. Kymmenellä eurolla he toisivat sen kotiovellemme ja auttaisivat vielä kantamisessa. Myyjä tiedusteli, että asuimmeko kerrostalossa, koska kaappia ei voinut kantaa rappusia pitkin eikä se myöskään mahtunut hissiin, sillä kaappia ei saisi osiin. Onneksi asumme ensimmäisessä kerroksessa joten kaupat sovittiin. Viikkoa myöhemmin kaappi sitten saapui meille.

Kaappi sivulta myynti-ilmoituksessa

Kaapin sisään saaminen oli aikamoisen urakan takana: kaksi hikistä miestä sai sen joten kuten tuotua meidän makuuhuoneeseen. Siinä se kauhean iso kaappi olikin sitten keskellä meidän makkaria. Vaikka makkari onkin aika iso, niin huone oli kertalaakista muuttunut monta neliötä pienemmäksi; niin jylhä oli kaapin olemus. Mietin jo siinä vaiheessa, että mitähän sitä tuli ostettua, mutta kaupat tehtiin niin kuin oli sovittu. Jo siinä kaappia katsellessani huomasin, että valkoinen maali oli sudittu todella tökerösti vanhan maalin päälle. Kaiken lisäksi valkoisen maalin alta kuulsivat kukkamaalaukset. Tiesin, etten voisi hetkeäkään elää niin, että tietäisin valkoisen maalin alla olevan kauniita maalauksia. Päätin sitten, että ne maalaukset on saatava esille.

Enpä silloin vielä tiennyt, minkälaisen urakan olin itselleni hankkinut.

Kaappi makuuhuoneessa. Iso projekti alkamassa.

Kaapissa siis riitti hommaa tälläiselle aloittelijalle. Ovissa ja alaosan laatikoissa oli valkoisen maalin alla kaunis sininen maali ja kukkakuviot. Ovesta löytyi myös vuosiluku 1816, mutta en osaa arvioida sen alkuperää. Kaappi vaikuttaa siltä, että se on rakennettu osittain hyvin vanhan kaapin osista mutta myös uudemmasta puumateriaalista. Klaffi oli jälkeen päin lisätty ja otin sen pois, koska se oli hutera eikä muutenkaan sopinut kaappiin. Rapsuttelin kaapin ovet ja laatikot pikkuhiljaa pienellä terällä ja alta paljastui kauniit kukkakuviot. Laatikot ovat vieläkin hieman kesken, mutta kaappi on nyt otettu käyttöön. Muualta hioin valkoisen maalin pois ja maalasin savunsinisellä maitomaalilla. Lopuksi sivelin vernissan kaapin pintaan. Vernissa kesti kuivua lähemmäs kuukauden ajan, joten hätähousun hommaa tämä ei ollut.

Sain kaapin käyttövalmiiseen kuntoon noin kaksi kuukautta sitten, joten olihan se minulle puolen vuoden pituinen projekti kaikkineen. Eniten meni tietenkin aikaa kuvioiden raaputtamisessa; tunnin aikana sain raaputettua noin tulitikkuaskin kokoisen alueen. Kaikki valkoinen maali ei edes lähtenyt pois, koska se oli niin tiukassa maalausten päällä. Jätin osan rapsuttamatta, koska en halunnut vahingoittaa maalauksia ja toisaalta tykkään tälläisestä kuluneesta ulkonäöstä.

Melkein valmis kaappi keittiössämme

Kaapin ovet: kaikkea valkoista maalia ei saanut raaputeltua irti

Laatikoiden rapsuttaminen on vielä vähän kesken

Alkuperäinen lukko ja avain ovat säilyneet

Loppujen lopuksi kaappi päätyi keittiöömme pienen huonekalujen järjestelyn jälkeen. Vielä pitäisi raaputtaa alalaatikoiden kukkakuviot esiin, muuten kaappi on valmis. Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen, sillä tämä on ollut suurin projekti minkä olen itsenäisesti pienellä avustuksella suorittanut. Mielipiteeni kaapista vaihtelivat suuresti projektin aikana; välillä kaduin sitä, että olin ostanut kaapin ja olisin halunnut viedä kaapin pois asunnostamme. Nyt kun se on valmis, olen tyytyväinen siihen, etten luovuttanut kaapin suhteen. Olen tykästynyt kaappiin kovastikin ja en enää osaisi ajatellakaan keittiötämme ilman sitä.

Mitä tästä siis opin? Ainakin opin jotakin huonekalujen maalaamisesta. Mutta ennen kaikkea opin sen, että hätiköidyillä ostoksilla on seurauksensa. Ja jos on riittävästi tahtoa, isotkin huonekalut löytävät asunnosta kyllä paikkansa ajan kanssa.

Kaappi löysi paikkansa keittiöstämme