Ateenan tavarataivaassa

Pääsin lomailemaan Kreikkan Ateenaan huhtikuussa viikoksi. Lomiimme kuuluu jo oleellisena osana antiikkiliikkeiden ja kirpputorien kiertäminen, mikäli sellaisia löydämme. Ne ovat yhtä tärkeä osa lomaa kuin kohteen muutkin nähtävyydet. Mitään kovin isoahan reissuilta ei voi koskaan tuoda mukanaan, ellei ryhdy postittamaan, mutta jotain pientä mahtuu matkalaukkuun ja käsimatkatavaroihin voi laittaa särkyvät esineet.

En tiennyt ateenalaisten vanhan tavaran kulttuurista juuri mitään. Tiedän, että Kreikassa on paljon kaikkea vanhaa, mutta Ateenan kirppiskulttuurista en tiennyt mitään. Kaikissa maissahan ei kirpputoreja harrasteta ja antiikkiliikkeetkin voivat olla vain sellaisille, jotka ovat valmiita kuluttamaan vähintään kolminumeroisia summia. Ateena kuitenkin yllätti positiivisesti monipuolisella tarjonnallaan.

Turisti tavarataivaassa

Eri kokoisia vanhan tavaran liikkeitä oli ympäri Ateenaa, joten etukäteen ei tarvinnut juurikaan netistä etsiä niitä. Olimme katsoneet kaksi kirpputoria sunnuntaille, mutta nämä ns. rompekaupat olivat auki joka päivä ja myöhään iltaan asti. Pääsin siis käymään useimmissa jopa kaksi kertaa, koska ensimmäisellä kerralla ei pystynyt tekemään ostopäätöksiä, koska tavaraa oli niin paljon ja se oli aika erilaista kuin mihin törmään Suomessa.

Tavaroiden paljous oli häkellyttävää

Rompekauppojen erityispiirteinä oli se, että tavaraa oli laidasta laitaan. Seassa oli niin uutta kuin vanhaakin. Oli euron kippoa ja kuppia ja sitten oli satasien arvoisia esineitä. Kaikki iloisesti sekaisin, pinottuna päällekkäin kattoon asti. Keskellä meni usein pieni polku ja joka kerta sai varoa, ettei pudota mitään. Koska kreikkalaisten antiikki ei ole ennestään tuttua, ei voinut etukäteen tietää myöskään hintatasoa. Omaan silmään kallis esine saattoikin maksaa vain muutamia euroja kun taas halvalta vaikuttava tavara olikin kallista. Hinnat kun riippuvat siitä, mitä missäkin arvostetaan ja keräillään. Se, mikä Suomessa maksaisi 50 euroa, voikin ulkomaisilla kirpputoreilla olla alle 10 euroa.

Matkoilla yritän keskittyä löytämään joko sellaista, mitä en juuri Suomesta voi löytää tai sitten sellaista, mikä on Suomessa kallista, mutta ulkomailla edullista. Monesti huomaan kiinnittäväni huomioni samankaltaisiin asioihin kuin Suomessakin ja joudun muistuttamaan itseäni, että tilan rajallisuuden vuoksi sellaisia tavaroita ei Suomeen kannata tuoda, mitä löydän helposti Suomestakin. Esimerkiksi vanhat apteekkipullot ovat mieluisia, mutta niitä löytää kotimaastakin hyvin kohtuu edullisesti.

Mitä sitten ostin matkaltani? Mieleni olisi tehnyt ostaa vaikka rekkalastillinen kaikkia ihania huonekaluja ja kattokruunuja, mutta pikkutavaralla mentiin (tälläkin) kertaa.

Ostoksia

Mukaan tarttui ylläolevia tavaroita. Vanha uskonnollinen taulu ja saksalainen posliinikulho kulkeutuivat käsimatkatavaroissa kätevästi, vaikka pelkäsinkin kolhivani kulhon johonkin matkan aikana. Muut tavarat tulivat ruumassa.

Uskonnollinen taulu maksoi 9 euroa. Se sopii hyvin muiden taulujeni joukkoon. Olen melkein jokaiselta viimeisimmältä matkalta tuonut jonkun vanhan taulun kauniilla painokuvalla.

Von Schierholzin käsinmaalattu kulho

Iso saksalainen posliinikulho oli kallein ostokseni. Pitkän tinkimisväännön päätteeksi maksoin siitä 40 euroa. Ajattelin silloin ostohetkellä, että kulho oli hintava, mutta myöhemmin hotellilla googletellessani selvisi, että se oli oikein käypä hinta pikkuvikaisesta Von Schierholzin kulhosta. Kulho on käsin maalattu ja ilmeisesti arvostettu posliinivalmistaja Saksassa. Näistä on ehjänä maksettu 200 euroa. Ihastuin tähän niin kovasti, että oli pakko saada se ja tiedän, ettei toista samanlaista tule Suomessa vastaan.

Muita pienempiä ostoksia on tuo messinkin kananmuna-tarjoiluhärpäke, jota ajattelin hyödyntää kananmunia keittäessä. Tästä häkkyrästä maksoin 8 euroa.
Messinkinen kukkakoriste maksoi 7 euroa ja sen ajattelin laittaa kattovalaisimen yläpuolelle ikään kuin kattorosetiksi.
Loput ovatkin erilaisia peltipurkkeja ja yksi ranskalainen pahvirasia, joiden hinnat olivat 1-10 euron paikkeilla.

Voin ehdottomasti suositella Ateenaa niin nähtävyyksien kuin kirpputorien ja antiikkiliikkeiden suhteen. Tarjontaa on moneen makuun ja löytöjä tekee varmasti.

Viimeisimpiä tulokkaita

Kotiin on taas löytänyt tiensä monen moista vanhaa tavaraa. Ajattelin esitellä muutamia viimeisimpiä.

Teepurkki ja Arabian kahvikuppi

Jussin Jättikirppis Kotkassa tuli kierrettyä viime viikonloppuna ja mukaan tarttui englantilainen peltinen teepurkki 2 eurolla sekä Arabian Ali-sarjan kahvikuppi 1 eurolla. Kupissa on pieniä vikoja siellä täällä mutta se oli niin soma, että ostin sen vioista huolimatta. Ja eihän se paljoa maksanutkaan.

Vanha opetustaulu

Loviisan suurkirppikseltä löytyi vanha opetustaulu 17 eurolla. Aiheena on erilaiset pihan linnut. Sopii hyvin meille muiden lintutaulujen joukkoon.

Vanha taulu

Viime viikonloppuna kyläilimme mieheni isän luona ja hänen puolisonsa antoi minulle tämän kauniin taulun. Olen monesti ihastellut taulua heidän seinällään ja miettinyt, että vau mitkä kehykset! Kehyksissä on ristipistotyö Viipurin linnasta. Saatan vaihtaa kuvan tilalle jotain muuta itselle mieluisampaa.

Vanha maitotonkka

Taulun lisäksi sain häneltä ison vanhan maitotonkan ja ajattelin heti, että tähän voisi laittaa esimerkiksi sateenvarjoja pystyyn eteiseen. Kun joillakin vanhoilla tavaroilla ei ole enää käyttöä alkuperäiseen tarkoitukseen niin voi keksiä uusia käyttötarkoituksia.

Vanha tuoli

Tämä tuolivanhus tarttui matkaan kotimatkallamme Ahvenanmaalta pääsiäisenä. Olimme läpikulkumatkalla Nauvossa kun huomasin, että Pietari old time-antiikkiliike oli auki. Sinnehän piti tietysti poiketa ja tämä kaunotar kökötti liikkeen perällä 35 euron hintalappu kyljessään. Tuoli tuntui tukevalta istua eikä siinä sen kauempaa tarvinnut miettiäkään, lähteekö tuoli matkaan vai ei. Kunto on kuitenkin luokkaa "suoraan käyttöön" eli ei mitenkään itsestään selvää kun on kyse vanhoista tuoleista.

Retro tyynynliina

Helsingin Kannelmäessä Aino kirpputorilta ostin tämän retro-tyynynliinan olohuoneeseen 1,5 eurolla. Lintuaihe jatkuu siis kaikissa huoneissa mutta vain eri muodoissa.

Alla enkelipasuunan

Pidän todella paljon Heljä Liukko-Sundströmin töistä mutta en omista kovinkaan montaa hänen työtään, koska ne ovat yleensä aika hintavia. Tämä vuoden 2000 taulu Alla enkelipasuunan löytyi Myyrmäen Bella itsepalvelukirpputorilta hintaan 15 euroa. Taulu lojui hyllyllä muiden esineiden seassa sen näköisenä, että noinkohan se ehjänä kestäisi kovinkaan pitkään. Minä korjasin sen talteen ja nyt on yksi Heljän työ löytänyt tiensä meidän seinälle.

Hangon keksi Kolibri rasia

Viimeisin löytöni oli tämä Hangon keksin vanha Kolibri rasia, jossa on ollut aikanaan keksejä. En ollut uskoa silmiäni kun bongasin tämän Bella-kirppikseltä 5 euron hintalappu kyljessä. Tämä on kuitenkin melko haluttu keräilypurkki eikä näitä hirveän usein tule edes vastaan. En muista tarkalleen, milloin tämä purkki on tullut kauppoihin, mutta arvelisin, että se oli 1960-luvulla.

Tässäpä näitä löytöjä oli. Pitänee alkaa tekemään pieni muotoista kevätsiivousta kaappeihin, niin löytyy taas tilaa uusille löydöille.

Kuriositeettikaappi

Olen nimennyt tämän kaapin kuriositeettikaapiksi. Nimi tuli mieleeni siitä, kun Ruotsissa kierrellessämme törmäsin usein kyltteihin, joissa luki "Antik & Kuriosa" eli antiikkia ja kuriositeetteja. Kuriositeetti kuvastaa hyvin monia esineitä, joita minulla on.

Kaapin on tehnyt isäni minulle ja miehelleni häälahjaksi vuonna 2013. Minä suunnittelin sen ja hän toteutti. Kaapissa on sivuilla ja edessä vanhat navetan ikkunat lapsuuden kodistani. Sininen "kehikko" on tehty uudesta puusta, ja sen ympärille kaappi on koottu. Takaseinä, ylätaso ja hyllylevyt on tehty lähestulkoon 200 vuotta vanhasta kartanon seinälaudasta; isä sai hakea lautaa, kun vanhaa kartanoa kunnostettiin.

Kaappi on minulle mittaamattoman arvokas juuri siksi, että isäni on tehnyt sen itse ja että se on valmistettu vanhasta materiaalista, joiden historian tiedän. Voin vain haaveilla, että osaisin joskus itse rakennella tälläisiä huonekaluja.

Kaapista piti alunperin tulla astiakaappi, mutta päätin sittenkin täyttää sen kaikenlaisella pikkutavaralla, jota meille on kertynyt vuosien saatossa. Monet esineistä ovat sellaisia, ettei niillä ole mitään muuta tarkoitusta kuin olla koristeena. Kaappiin mahtuu paljon tavaraa, ja sinne on ollut hyvä tehdä asetelmia esineistä.

Rasiassa on myyty ompelutarvikkeita ja se löytyi Hietaniemen kirpputorilta parilla eurolla

Variksen kallon olen saanut appiukoltani

Kolme Frozen Charlotta nukkea 1800-luvulta

Tavaroita olen hankkinut vaikka mistä; osa on suvun vanhoja tavaroita, mutta suurimman osan olen ostanut kirpputoreilta tai antiikkiliikkeistä Suomesta ja ulkomailta. Osan olen jopa löytänyt luonnosta.

Lasisia verkonkohoja ja verkonmerkki 1800-luvulta Ahvenanmaalta

Lisää nukkeja

Tietenkään se, että olen täyttänyt kaapin sisältä vanhoilla tavaroilla ei minulle riitä vaan olen tehnyt pienimuotoista asetelmaa myös kaapin päälle.

Puiseen limsalaatikkoon on ollut kätevää kerätä esineitä näytille

Puisen pepsilaatikon ostin Amerikasta muutama vuosi sitten antiikkiliikkeestä; vaikka aluksi tuntuukin, ettei se mahdu millään matkalaukkuun, on sen tuominen itseasiassa ehkä helpoimmasta päästä. Laatikon voi asetella keskelle matkalaukkua ja kolot täyttää esimerkiksi vaatteilla. Tällä tavalla laatikon saa suojattua kolhuilta eikä se vie yhtään hukkatilaa laukussa.

Pieni linnunpesä löytyi helsinkiläisestä antiikkiliikkeestä Götan Maailmasta

Isovanhempieni nuoruuden kuvat. Nukke on ostettu myös Amerikasta Ebayn kautta

Olen oikeastaan tyytyväinen, ettei tästä kaapista tullut astiakaappia. Tuollainen pieni tilpehöörä kun kerää hyllyssä vain pölyä eikä niille aina tunnu löytyvän sopivaa paikkaakaan. Mistään en raaskisi luopua ja onneksi nyt ei tarvitsekaan.

Verho 50 sentillä

En ole koskaan osannut sisustaa tekstiileillä eikä meillä ole esimerkiksi ollenkaan verhoja tai sohvatyynyjä. Pari viikkoa sitten siihenkin tuli muutos, kun löysin mielestäni kauniin verhokankaan kirpputorilta. Hinnaksi oli merkitty 1 euro, mutta verho oli pöydässä, jossa kaikki oli puoleen hintaan, joten hinnaksi jäi vaivaiset 50 senttiä. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä ottaisinko verhon mukaani. Pidin kankaan kuosista todella paljon enkä silloin tiennyt mitä sillä tulisin tekemään. En ainakaan ripustaisi ikkunaan, ajattelin.

Kotona huomasin, että verhon reunassa luki valmistaja, joka on G P & J Baker. Uteliaana piti tietenkin heti tutustua valmistajaan ja selvisi, että kyseessä on englantilainen mm. tapetteja ja kankaita valmistava yritys. Eikä mikään ihan halpa olekaan. En usko, että 50 sentillä saisi liikkeestä tuota kangasta edes pientä palasta.

Itse verhothan on aika kehnosti ommeltu; sauma ei ole suora ja kaikesta paistaa kotikutoisuus. Olinkin ajatellut, että ehkä seuraavaan asuntoon sitten ompelen siitä vaikka sohvatyynyt. Iltaa kohden mentäessä houkutus ripustaa kangas johonkin vaan kasvoi, koska tykkäsin niin kovasti sen kuviosta ja tuntui suurelta haaskaukselta vain säilytellä verhoja jossakin kaapin perällä ehkä vielä vuosia.

Katseeni kiinnittyi keittiöön, jossa jääkaapin viereinen seinä on kovin tyhjä. Meillä kun ei paljon tyhjiä seiniä ole, niin se on jo pitkään kaivannut mielestäni jotakin.

Keittiössähän on verhokisko, mutta ei verhoja, joten päätin kokeilla ihan vain huvikseni miltä kangas näyttäisi jääkaapin viereen ripustettuna.

Ja kivaltahan se näytti.

Yritin tavoitella verhoviritelmälläni tapettimaisuutta vetämällä sen jääkaapin taakse niin pitkälle kuin verhokisko jatkuu. Kuva ei tuo oikein verhoa edukseen, joten luonnossa se näyttää paremmalta, kun kameran taltioimat laskokset ja rypyt eivät näy niin selvästi.

Olen monesti sanonut, että meidän koti ei ole mikään minimalistin koti. Tuo verho tuo keittiöön tietynlaista lämpöä kun ei ole vain tyhjä seinä vastassa.

Kävin tutustumassa G P & J Bakerin tapetteihin ja tuli sellainen olo, että seuraavaan asuntoon tilaan johonkin huoneeseen tapetin sieltä.

Kun myyjä ei tiedä mitä myy

Kiertelen paljon kirpputoreja ja olen sen vuoksi aika hintatietoinen tietynlaisten esineiden kohdalla. Oma tietämys tuntuisi olevan vahvimmillaan vanhan tavaran kanssa, johon lukeutuvat myös vanhat astiat. Useimmiten myös myyjät kirpputoreilla tietävät mitä heidän myymistään esineistä kannattaa pyytää eikä kirpputoreilta siksi useinkaan tule tehtyä mitään superlöytöjä. Jotakin olen kuitenkin onnistunut löytämään mielestäni puoli ilmaiseksi ja esittelenkin nämä löydöt nyt tässä.

Savinen koirafiguuri ja Bambi maljakko

Pienen koirafiguurin löysin vuosi sitten rasiasta, mikä oli täynnä kaikenlaista pientä tilpehöörää. Kaivoin koiran sieltä esiin ja pohdiskelin, kannattaisiko se ostaa, aika söpökin se oli mielestäni. Myyjä sanoi hinnaksi 20 senttiä ja eipä asiaa tarvinnut sen enempää miettiä. Kotona Google kuumaksi ja tietoa etsimään, pohjasta kun löytyi nimikirjaimet ja vuosiluku -52.

Aikani tietoa etsittyäni löysin vastauksen; koirafiguuri on Kupittaan Saven Nuppe Pulkkisen tuotos ilmeisestikin vuodelta 1952.. Kirppiksillä olen nähnyt samankaltaisia pieniä eläinfiguureja lasivitriineissä 20 eurosta ylöspäin ja netissä jotkut liikkeet pyytävät tietysti vielä kovempia summia näistä figuureista.

Toinen hauska löytö oli tämä kauris maljakko. Maljakko nökötti itsepalvelukirpputorpöydän nurkassa 2 euron hintalappu kyljessä. Osasin silloin jo aavistella, ettei se ole kenen tahansa kotitaiteilija tuotos ja nappasin maljakon mukaani. Löysin vahvistuksen aavistukselleni ja maljakko on Svante Turusen Bambi. Vastaavia maljakoita on myyty yli 50 euron hintaan.

Riihimäen lasi kermakko ja kaadin

Nämä Riihimäen lasin kermakko ja kaadin ovat tulleet minulle juuri viime viikolla. Kermakon sain Facebook-ryhmän kautta. Siellä joku ilmoitti, että sekalainen setti erilaisia astioita olisi lahjoituksessa ja sieltä voisi hakea ilmaiseksi mitä haluaa. Huomasin ilmoituksessa tämän kauniin kermakon ja kysyin, voisinko saada sen. Silloin minullakaan ei ollut mitään tietoa kermakon valmistajasta. Vasta myöhemmin, kun olin jo hakenut kermakon,etsin kotona tietoa  ja selvisi, että se olisi Riihimäen lasin valmistama ja löytyy jo vuoden 1939 kuvastosta. Tämä tieto oli erittäin mieluinen. Kermakkoa on myyty sekalaisin hinnoin, mutta keskimäärin hinta tuntui olevan n.15-20 euroa.

Viime lauantaina kävin Porissa kirpputoria kiertämässä ja sieltä sitten löysin tämän isomman kaatimen. Tunnistin sen heti olevan samaa sarjaa kuin kermakon ja nappasin sen mukaani. Hinta oli 5,5 euroa ja kannu on myös täysin ehjä. Facebook ryhmässä esittelin löytöäni ja sieltä osattiin sanoa, että sarjan nimi on Ludvig. Kannua on myyty hintaan 50 euroa, joten voisin kuvitella, että tälläinen tavallinenkin huuto.net myyjä voisi siitä saada 30 euroa ostajan löytyessä. En tosin ole tätä myymässä, käyttöön tulee.

Riihimäen lasi kermanekka Kehrä sarjaa

Tänään kävin kiertämässä tähän lähelle juuri avatun kirpputorin ja löysin (taas) kermanekan. Tämän löydön innoittamana päätin kirjoittaa tämän blogitekstinkin. Kermakolla oli hintaa 50 senttiä ja siksi se varmaan tarttui mukaani. Aavistin jo ostohetkellä, että kermakko on varmaankin Riihimäen valmistama ja niinhän se onkin. Kehrä-sarjaa mitä ilmeisimmin. Kyllä tästäkin pyydettiin netissä monenmoista hintaa, mutta pääasiassa 30-40 euroa. Aika paljon minun mielestäni kermakon hinnaksi, en tiedä mahtaako kermakkoa tuohon hintaan enää kukaan ostaa?

Arabian Niiskuneiti ja Tuutikki figuurit

Nämä figuurit olen löytänyt myöskin mielestäni melko edullisesti. Molemmat ovat Arabian valmistamia 1990-luvun figuureja, niitä pienempiä. Tuutikin ostin muutama vuosi takaperin kirpputorilta. Myyjä tuntui tietävän, että figuuri on niitä vanhempia 1990-luvun muumeja mutta pyysi siitä silti vain 10 euroa. Olen nähnyt näitä myynnissä n.70 eurolla.

Niiskuneiti on uudempi löydös ja siinä on pikkuvikoja: jalasta puuttuu pala ja lasitteessa on tummentumaa. Hinta oli 4,8 euroa joten otin sen mukaani. Kunnon takia ei ehkä mikään superlöytö, mutta olen näitä huonokuntoisempiakin figuureja nähnyt kaupattavan 30 eurolla. Tiedä sitten, menevätkö ne kaupaksi siihen hintaan.

Karhulan mehukannu

Tämä Karhulan valmitama mehukannu löytyi joitakin vuosia sitten Porista kirpputorilta. Hintaa oli vaivaiset 3 euroa eikä tarvinnut kahta kertaa miettiä, ottaisinko kannun mukaani vai en. Tässä kannussa on myyty 1960-luvulla appelsiinimehua ja sarjaan kuuluu myös juomalaseja ja jälkiruokakulhoja. Minulta löytyy näitä kaikkia. Juomalaseissa on ollut sinappia ja jälkiruokakulhoissa hilloa. Kannun hintakin on vaihdellut huimasti aina myyntipaikasta riippuen, mutta yleisesti hinta tuntuisi olevan 30 eurosta ylöspäin.

Parhaimmat löydöt teenkin yleensä vanhoissa lasiesineissä; niissä kun ei juuri koskaan lue valmistajaa. Arabian tietävät kaikki ja niissä harvemmin teenkään mitään mainitsemisen arvoisia löytöjä. Tietysti tälläiset hinta-arviot ovat vähän hankalia, koska esineen arvohan määräytyy sen mukaan, mitä siitä maksetaan. Se, että joku myy jotain 30 eurolla ei tarkoita, että kukaan maksaisi siitä niin paljoa. En siksi kiertelekään euron kuvat silmissä kirpputoreja ja kuvittele löytäväni sieltä halvalla kaikkea arvokasta ja tienaavani suuria summia myymällä tavaroita eteenpäin. On kuitenkin hauska etsiä tietoa esineistä ja saada jotain viitteitä esineen arvosta. Tälläinen tavarahamsteri kun olen, niin aina joskus kuitenkin myyn tavaroita eteenpäin ja silloin hinnan asettamista auttaa se, että tietää mitä on myymässä.

Kotimme linnut

Olen jo jokusen vuoden keräillyt vanhoja, täytettyjä lintuja. Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun näin Huuto.netissä Koskelon täytetyn poikasen myynnissä noin 5 vuotta sitten. Mietin pitkään ostaisinko sen, herättiväthän täytetyt linnut kuitenkin vähän ristiriitaisia tuntemuksia; toisaalta todella kauniita mutta toisaalta, no, kuolleita eläimiä. Ostin linnun kuitenkin ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Lehtokurppa ja Koskelon poikanen

Siitä lähti innostukseni täytettyihin lintuihin. Olen myöhemmin ostanut niitä myös ulkomaan matkoilta Ruotsista ja Saksasta. Tykkään muutenkin sisustaa vanhoilla luontoaiheisilla jutuilla, kuten opetustauluilla, joten täytetyt linnut sopivat aika hyvin tähän kategoriaan.

Lokki itsetehdyssä syvässä kehyksessä. Kehyksen syvennys on tehty vanhasta laudasta. Kuvan linnunpesä löytyi tyhjänä syksyllä marjapensaasta

Olen kuitenkin tarkka lintujen alkuperästä. En halua, että minun takiani yksikään lintu tulee täytetyksi, vaan olen kiinnostunut vanhoista linnuista. Parhaita ovat ne, jotka ovat olleet kouluissa opetuskäytössä joskus.

Tätä lintulajia en ole onnistunut tunnistamaan. Todennäköisesti joku varpuslajike

Kotoamme löytyy siis yhteensä 17 täytettyä lintua. Toistaiseksi en ole ollut kiinnostunut muista täytetyistä eläimistä. Usein näkee myynnissä esimerkiksi isoja riistalintuja tai täytettyjä kärppiä ja kettuja, mutta niistä en ole ollut kiinnostunut. Aika harvoin oikeastaan tulee vastaan sellaisia lintuja, mitä haluaisin ostaa, joten keräily on pysynyt kutakuinkin maltillisena.

Silkkiuikku on isoin lintu mikä minulta löytyy

Kaksi ankanpoikasta

Harakka ja Pähkinähakki

Täytetyt linnut tosiaan jakavat mielipiteitä ja meilläkin on käynyt vieraita, jotka ovat sanoneet, että linnut ovat heidän mielestään pelottavia. Minä en koe niitä pelottavina ja tykkään muutenkin seurailla luonnossa lintujen puuhia. Usein pienet lapset ovat innoissaan niistä ja kyselevät, ovatko ne oikeita.

Tikka

Töyhtöhyyppä

Kuten kuvista näkee, en ole sijoittanut lintuja vain yhteen paikkaan kokoelmaksi, vaan niitä on ripoteltuna pitkin asuntoamme sinne sun tänne.

Urpiainen

Nokkavarpunen ja Närhi vanhan Coca-Cola laatikon päällä

Punatulkku jo hieman haalistuneissa väreissään

Helmipöllö ja Varpushaukka

Kuinkahan monta lintua tähän asuntoon vielä mahtuu?

Lahjoituksen yhteydessä kirppistelyä

Kävin tänään lahjoittamassa monta muovipussillista vaatteita sekä laatikollisen tavaraa Fidalle. Vien aika usein turhaksi käynyttä tavaraa sinne, koska näin pääsen nopeasti ja helposti ylimääräisestä tavarasta eroon. Ja meneehän niiden tuotto hyvään tarkoitukseen. He myöskin hinnoittelevat siellä tavarat mielestäni järkevästi, joten tavara liikkuukin mukavasti ja aina löytyy jotakin uutta ja mielenkiintoista katseltavaa.

Kiertelin tietenkin samalla katsomassa mitä heillä oli myynnissä ja taas tietysti haksahdin ostamaan monenlaista purkkia ja purnukkaa.

Vanhat tee-peltipurkit

Punainen purkki ei käsittääkseni ole mikään erityisen vanha, mutta pidin sen muodosta ja aiheesta, joten napasin matkaa. Purkki maksoi 1 euron. Sininen vanha Pauligin tee-purkki oli vähän huonokuntoinen ja paperinen etikettikin oli repeillyt sieltä täältä, mutta 1,5 euroa oli mielestäni ihan kohtuu hinta kivasta koristeesta. Tämä päätyy koristepurkkieni joukkoon seinähyllylle, minne laitan yleensä kaikki sellaiset purkit, jotka eivät kuntonsa puolesta sovi enää elintarvikekäyttöön.

Osaako joku kertoa, miltä vuosikymmeneltä Pauligin tee-purkki voisi olla?

Ironstone merkkinen englantilainen sokerikko ja vanhoja pelikuulia

Samalta kirppisreissulta löysin myös tämän mielestäni aika kauniin englantilaisen Ironstone merkkisen sokerikon. Selvitin, että kyseisellä kuvalla oli painettu astioita vuosina 1974-1976. Kuvansa puolesta olisin arvioinut purkin vanhemmaksikin, Suomessa kun taisi tuolloin olla hurjin retrobuumi päällä ja kaikki oli niin värikästä. En jotenkin osannut yhdistää tätä ollenkaan 70-luvulle mutta niin vaan netistä sekin tieto löytyi. Tämä on kokonsa puolesta sen verran iso, että taidan laittaa sisälle hunajaa. Purkki maksoi 3,2 euroa.

Vihreä pahvirasia piti sisällään eri värisiä kuulia ja luulisin niiden kuuluneen johonkin peliin. En oikeastaan tiedä mikä näissä kuulissa veti minua puoleensa, mutta pakko ne oli ottaa 0,5 euron hintaan. Ehkä laitan ne kirkkaaseen vanhaan lasipulloon koristeeksi.