Paluu blogin äärelle

Blogini on viettänyt yli kahden vuoden pituisen tauon. Olen monta kertaa miettinyt, että jatkaisin blogini kirjoittamista, mutta en ole jostain syystä palannut sen äärelle. Liekö syy siinä, että netti on nykyään täynnä toinen toistaan upeampia blogeja, joiden eteen bloginpitäjät näkevät kovasti työtä niin kuvien kuin tekstienkin suhteen. Olen enemmän "kevyt harrastelija" tässä asiassa ja en ole siksi osannut päättää kannattaako minun enää lähteä kirjoittamaan blogia.

Päätin kuitenkin kokeilla jos tämä harrastus tästä elpyisi. Olen ajatellut lähteä enemmän kirpputorilöytöjen esittelyyn ja jos tiedän esineistä jotakin vähän enemmän, kirjoitan siitä. Ehkä tätä kautta blogistani voisi löytyä tietoa vanhoista esineistä kiinnostuneille.

Viime aikoina kiinnostukseni on voimakkaasti kallistunut vanhojen joulu- ja pääsiäiskoristeiden keräilyyn. Olen etsinyt kirpputoreilta ja nettikirppiksiltä vanhoja koristeita, mutta samaan aikaan olen yrittänyt myös metsästää tietoa niiden valmistajista ja valmistusajankohdista. Mielenkiintoni on lisääntynyt myös sopivien Facebook ryhmien ansioista.

Katsotaan siis mihin suuntaan tämä tästä lähtee :)

Tonttuja siellä täällä

Olen aina ollut maltillinen joulukoristelija ja vanhat joulukoristeet ovat erityisesti lähellä sydäntä. Niitä onkin tullut metsästettyä kirpputoreilta pitkin syksyä aika kehnolla menestyksellä. Joitakin kuitenkin olen onnistunut löytämään ja olen niitä nyt ihastellut jo marraskuusta lähtien. Meiltä löytyy myös omatekemiä koristeita ja äitini onkin paljon tehnyt niitä ja antanut meille lahjaksi. Tässäpä näitä nyt olisi; ripoteltuna pieninä yksityiskohtina sinne tänne.

Meidän kotiin ei kuusi mahdu, joten koristelin olohuoneessa olevan kuivuneen Alppiruusun oksan.

Tässä on äitini tekemä enkeli, joka on taiteltu vanhan kirjan sivuista.

Tänä vuonna ripustan joulukortit tästä kuivuneesta oksasta roikkumaan. Vanhat joulukuusenkynttilänipsut sopivat hyvin siihen tarkoitukseen.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2017!

Syksyn kirpputorilöytöjä

Olen ollut ahkera kirpputorien kiertäjä tänä syksynä, kun Myyrmäkihallin isot kirppistapahtumat alkoivat Vantaalla. Kirpputori on niin iso, että sinne on kannattanut varata aikaa useampi tunti. Löytöjä on tullut tehtyä huima määrä. Onneksi kävin myös myymässä kyseisellä kirpputorilla yhtenä kirppisviikonlopuista, joten kaapeissa ja hyllyillä oli tilaa mitä täyttää myös ostoksilla. Tässä ajattelin esitellä mieluisimmat ostokseni. Suurin osa on löytynyt Myyrmäkihallin kirpputorilta, mutta seassa on myös muutama muualta löytynyt ostos. Nyt kun hallin iso kirppistapahtuma on taas tauolla, rauhoittuu myös ostelu huomattavasti. Keväällä pääsen seuraavan kerran lempikirpparilleni.

Atelier Faunin Pikku Myy

Tein elämäni parhaimman kirpputorilöydön eilen ja siksi haluan esitellä sen ensimmäisenä. Kuvassa on Atelier Faunin valmistama Pikku Myy. Faunin valmistamat Muumihahmot ovat hyvin haluttuja keräilyesineitä ja olin todella onnekas, kun löysin tämän. Olen monesti vain haaveillut näistä enkä uskonut, että koskaan omistaisin ainuttakaan Faunin Muumia, mutta ilmeisesti ahkera kiertely palkittiin.

Atelier Fauni valmisti ensimmäisiä Tove Janssonin hyväksymiä Muumileluja käsityönä 1950-1970-luvulla. Näitä myytiin Stockmannilla ja ne olivat silloinkin jo haluttuja. Hahmoihin käytettiin aitoa turkista ja nahkaa sekä Marimekon kankaita. Kasvot maalattiin käsin puulle ja Muumeilla on lasisilmät. Hahmoja on monia erilaisia ja samasta hahmosta on monenlaisia variaatioita; värit ja kankaat vaihtelevat.

Olen myös innostunut keräämään kaikenlaisia pieniä posliini- ja savifiguureja ja tässä kuvassa on viimeisimpiä löytöjäni. Aloitetaan vasemmalta, missä seisoo 1990-luvun pieni Arabian valmistama Muumifiguuri. Se pääsi minulla jo ennestään olevien Tuutikin ja Niiskuneidin seuraan. Vielä puuttuu Muumimamma, Muumipappa ja Pikkumyy. Näitä on valmistettu myös isompana, mutta niitä en ole pahemmin kirpputoreilla nähnyt.

Olen myös kiinnostunut ostamaan vanhoja peltisiä maustepurkkeja, jos niitä tulee sopivaan hintaan vastaan. Tämä tässä on Pauligin muskottipähkinäpurkki.

Eräästä romulaarista löysin tämän Arabian käsinmaalatun kaappikellofiguurin 1950-luvulta. En heti hoksannut sen olevan Arabiaa, koska leima on figuurin sisäpuolella. Tämä sopii vaikka nukkekotiin.

Löysin myös Kupittaan saven pienen koirafiguurin. Koirafiguurin takana on minulle tuntemattoman valmistajan leijonafiguuri, jolla on poika selässä. Olisi mielenkiintoista tietää, kuka esineen on valmistanut.

Viimeisimpänä on Lomonosovin lintu.

Arabian Ali-sarjan kahvikupit

Arabian Blue rose kahvikupit

Arabian Seitsemän Veljestä-sarjan Juhani-kulho

Astiakaappi on myös saanut täydennystä, kun löysin Arabian vanhoja kuppeja. Kaksi Ali-sarjan kuppia ja neljä Blue rose kuppia löysivät tiensä meidän astiakaappiin. Mieluisa löytö oli myös täysin virheetön Arabian Juhani-kulho, joka on Seitsemän veljestä-kulhosarjan suurin.

Tässä vielä muita löytöjä:

Finelin oliivinvihreä Primavera-kahvipannu

Pienet saksalaiset lasten leikkiaterimet

Vanhoja joulukoristeita

Ukonpääkoukku-naulakko

Vanha nukenpää

Peililampetti

Kiinalaiset emalilautaset

Vanha apteekkipullo

Vanhan pöydän uusi elämä

Tasan vuosi sitten pääsin käymään perhetutun luona heidän ulkorakennuksen yläkerrassa, jonne oli kerätty kaikenlaista vanhaa tavaraa vuosien varrella. Perhetuttuni oli luopumassa osasta tavaroista ja pääsin ostomielessä katselemaan vintin esineistöä. Vintti oli täynnä ties miten paljon mielenkiintoisia esineitä. Alakerrassa oli autotalli, mistä bongasin kaikenlaisen rojun alta pienen vanhan pöydän. Maalipinta oli pahasti kulunut ja pöydän päällä oli selvästi tehty jotain maalaushommia. Puuosiltaan se oli kuitenkin ihan siistissä kunnossa. Kysyin pöydän hintaa ja tähän tuttuni reagoi yllättyneenä, että ihanko tosissaan olin kiinnostunut tuosta rumasta pöydästä. "Saat sen ihan ilmaiseksi" oli vastaus ja niinpä pöytä päätyi meille.

Pöydän päälle oli selvästi sudittu joskus vuosikymmeniä sitten jonkinlaiset kiiltävät kerman väriset lattiamaalin jämät päälle. Laatikko puuttui ja pöytälevyä koristi monen kirjavat maalitahrat. Ikäväkseni en tullut ottaneeksi pöydästä kuvaa tuolloin.

Vanha maali poistettiin hiomalla

Alkutöiksi pöytä hiottiin. Ja siihen kuntoon se jäikin pitkäksi aikaa; tuli kaikenlaista muuta ja pöytä jäi keskeneräisenä säilytykseen vanhempieni luokse. Syksyllä otin sen kuitenkin vihdoin ja viimein käsittelyyn.

Koska pöydästä oli alkuperäinen laatikko hävinnyt, isäni teki siihen uuden. Kirpputorilta olin löytänyt jo aiemmin vanhan vetimen. Ostin sammaleenvihreää maitomaalia perinneliikkeestä ja kaivoin vernissan kaapista. Maalausprojekti alkoi.

Meillä ei ole mitään erillisiä tiloja, missä tälläisiä maalausprojekteja voisi toteuttaa, joten levitin vanhan suihkuverhon keittiön pöydälle ja ryhdyin hommiin. Tässä kuvassa pöytä kuivuu ensimmäisen maalauskerran jälkeen.

Pöytälevyn alapuolella on jälkiä alkuperäisestä maalista.

Pöytä ennen vernissalla käsittelyä. Löysin kaapista jotakin kultamaalia ja maalasin sillä pienet yksityiskohdat pöytään. Pöytälevy on tarkoitus jättää tuohon kuntoon. Sen käsittelin kirkkaalla puuöljyllä.

Vernissa tummentaa ja syventää väriä huomattavasti.

Tältä valmis pöytä nyt näyttää. Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen vaikka välillä mietin, tuliko kultauksen kanssa hieman liioiteltua. Mutta monesti mietin näissä omissa pikkuprojekteissa, että on välillä parempi vetää överit kuin vajarit.

Nyt pitää vain keksiä, että mihin tämän pöydän sijoittaisi. Enää en raaskisi viedä tätä vanhempieni luokse säilytykseen.

Arabian Kauris-astiat

Olen jo muutaman vuoden ajan kerännyt Arabian Kauris-sarjan astioita. Keräily on ollut melko hidasta, koska sarjan astioita tulee harvoin vastaan. En myöskään ole valmis maksamaan astioista älyttömiä summia, joten sekin on hidastanut kokoelman karttumista. Ehkäpä Kauris-sarja jaksaa edelleen viehättää, kun kokoelma karttuu pikkuhiljaa ja astioita tulee harvoin vastaan.

Kauris-astiat olivat Arabialla tuotannossa vuosina 1939-1945. Astiaston on suunnitellut Reinhard Richter, mutta Kauris-kuvio on tuontikoriste, josta on käytetty numerosarjaa 3614.  (Lähde)
Astiasto oli tuotannossa melko lyhyen ajan sotien aikana ja ehkäpä juuri siksi sarja ei ole niin yleinen. Mikään äärettömän harvinainen sarja ei ole; kyllä näitä vastaan tulee. Mutta hinnoittelu ja kunto ovat monesti ratkaisevat tekijät, ostanko vai jätänkö ostamatta.

Kauris-astioita

Oma kokoelmani

Ylin kuva on Kysy museolta-sivulta ja ilmeisesti vanha mainoskuva. Kuvasta ei löydy kaikkia Kauris-sarjan astioita. Alemmassa kuvassa on oma kokoelmani ja vasemmalla olevaa tarjoilukulhoa ei yläkuvasta löydy. Myös kahvikuppi on erilainen mainoskuvassa, koska siinä näyttäisi olevan kultareunus kupin sisäpuolella. Omassani on punainen reunus kupin ulkopuolella. Myös maitokannu puuttuu mainoskuvasta.

Mikä tässä astiastossa sitten erityisesti viehättää? Olen monesti miettinyt sitä, mutta en oikein osaa sanoa, koska yleensä en tämän tyylisistä astioista niin välitä. Joku tässä Kaurissarjassa kuitenkin viehättää ja astioiden metsästys jatkuu omaan rauhalliseen tahtiinsa. Ehkäpä joku päivä minulla on näitä niin paljon, että voin kattaa pöydän pelkillä Kauris-astioilla.

Antiikkiostoksilla Skotlannissa

Minulla oli vielä viikko kesälomaa jäljellä elokuussa ja lähdimme käymään Skotlannissa. Emme ole aiemmin käyneet Iso-Britanniassa kuin Lontoossa, joten paljon uutta nähtävää riitti. Vuokrasimme auton viikoksi ja suhasimme pitkin Skotlantia. Matkaan kuului tietysti taas oleellisena osana antiikkiliikkeiden kiertelyä.

Eilean Donan linna yövalaistuksessa

Yhdellekään kirpputorille emme eksyneet, mutta paikallisten antiikkiliikkeistä löytyi tavaraa jos jonkinlaista ja jokaisen kukkarolle sopivaa. Osa liikkeistä oli aika pieniä ja osa taas sijaitsi maaseudulla, jossa tavaraa oli kattoon asti monessa ulkorakennuksessa. Mielenkiintoisin oli ehkä liike, joka oli sijoitettu vanhaan kivikirkkoon. Valitettavasti en huomannut ottaa kuvia liikkeistä, kun olin niin haltioituneena kaikesta jännittävästä tavarasta.

Stirlingin kirkko ja vanha hautausmaa; vanhimmat hautakivet olivat 1600-luvulta

Oli todella virkistävää päästä kiertelemään liikkeitä, joissa kaikki tavara oli minulle täysin uutta. Ei yhden yhtä Pauligin Paula-purkkia tai Karhulan lasitölkkiä (pidän kyllä näistäkin esineistä kovasti mutta vaihtelu virkistää) vaan kaikki oli ennestään tuntematonta. Mielenkiintoista tavaraa riitti ja olisin voinut ostaa vaikka pakettiautollisen kaikkea jännittävää ja kaunista kotiin tuotavaksi. Tälläkin kertaa tilaa oli vain vajaa matkalaukullinen ja se, mitä käsimatkatavaroihin sai mahtumaan. Yllättävän paljon sitä kuitenkin matkalaukkuun mahtuu, kuten alla olevasta kuvasta näkee.

Mielestäni mielenkiintoisin esine on tämä pahvinen kananmunien lähetyslaatikko. Näitä oli myös puisena ja monessa eri koossa. Kuulin, että näissä laatikoissa on lähetetty maaseudulta kananmunia liikkeisiin maksuna esimerkiksi teestä ja sokerista. Hauskinta on kannen teksi, jossa sanotaan, että älä yritä tunkea 24 munaa laatikkoon, sillä se on tehty 12 munalle. Lähetyspäivämäärä on hieman epäselvä, mutta olin katsovinani, että laatikko olisi lähetetty 1940-luvulla.

Nämä kauniit 1950-luvun ruusulautaset puhuttelivat minua jollain erityisellä tavalla. Olisi aika hienoa, jos näihin löytyisi sopivat kahvikupit.

Tämä vanha visiittikorttialbumi lähti myös matkaani ilman, että sitä piti kahta kertaa miettiä. Sivuilla on niin kauniit kuvat, etten ole varmaankaan koskaan vielä nähnyt vastaavaa. Takakannessa on ollut joskus piilotettuna soittorasia, mutta se oli valitettavasti poistettu. 15 euroa tässä ei silti tuntunut pahalta hinnalta, kun mukana tuli monta kuvaakin.

Monta vanhaa tauluakin onnistuin tuomaan ehjänä kotiin asti. Pidän erityisesti tuosta vanhasta muotikuvasta, jossa on naisten lisäksi kaksi miestä ja poika. Yleensä tulee vastaan muotikuvia naisten vaatteista, mutta ei miesten.

Löysin myös yhden nuken lisää kokoelmaani. Nukke on myyjän mukaan 1880-1890-luvulta, vaikka tyylillisesti voisi olla vanhempikin. Minulla on jo aika monta tämän tyylistä nukkea, mutta aina mahtuu yksi sekaan. Aika harvoin olen näihin tämän tyylisiin törmännyt Suomessa. Nämä saksalaisvalmisteiset eivät ehkä ole olleet niin yleisiä täällä meillä, kun suurin osa tuon ajan lapsista on leikkinyt itsetehdyillä nukeilla ja puuleluilla.

Ostin myös kolme mielestäni aika hauskaa astiaa; Vasemmanpuoleisin on Kuningatar Victorian juhlakuppi vuodelta 1897. Kunto on aika kehno, mutta kuva murjottavasta Kuningattaresta oli niin sympaattinen, että nappasin matkaan. Teen tästä vaikka kukalle suojaruukun jos ei muuta.

Keskimmäinen purkki on myös samalta ajalta eli 1900-luvun alusta. Siinä on myyty aikanaan kermaa. Myyjän mukaan näitä purkkeja keräillään ja niissä on erilaisia kuvia. Se selittikin, miksi näiden saviruukkujen hinnat olivat aika kovat. Tämä yksilö on  saanut hieman kolhua, joten hinta oli kohtuullinen. Ihastuin ajatukseen, että tässä on myyty joskus kermaa ja ajattelin, että siitä tulee aika hieno koriste keittiön hyllylle.

Oikeanpuoleisin esine on vanha hyytelövuoka. Näitä oli myynnissä eri kokoisina ja tämä oli pienin, jonka löysin. Isommat painoivat jo aika paljon. Vuoan pohjassa on hedelmäaiheinen kuvio. Täytyypä testata joku päivä ja tehdä joku hyytelö tähän vuokaan. Pitääköhän se käsitellä jotenkin vai lähteeköhän hyytelö vuoasta irti noin vain?

Vielä lopuksi kuva pienestä lasten leikkiviuhkasta, jonka bongasin aikamoisen tavarakasan keskeltä.

Tälläisiä hankintoja tällä kertaa. Nyt on tämän vuoden reissut tehty ja voi alkaa taas kartuttamaan matkakassaa ensivuodelle. Ehkä vielä Tallinnan reissun voisi tehdä tänä vuonna ja käydä kiertelemässä siellä kirpputoreja. Sellaista reissua en ole vielä koskaan tehnytkään, joten jos joku tietää hyviä kirppiksiä Tallinnasta, niin otan mielelläni vinkkejä vastaan.

Skotlanti oli todella hieno paikka ja kaiken kruunasi mahtavat antiikkiliikkeet ja mielenkiintoiset museot. Voin lämpimästi suositella Skotlantia kaikille ja varsinkin niille, jotka ovat kiinnostuneet vanhasta tavarasta ja antiikista.

Vesiputous Isle of Skye:llä